• 05/09/2012 - 06/09/2012

Laita Javascript päälle!

5.-6.9.2012 Lähtö itkua vaille…

5.-6.9.2012

Keskiviikkoaamuna nousimme ylös jo liki kukonlaulun aikaan. Vielä viimeiset kaurapuurot tuulen suojaan ja sitten kraanan alle odottamaan nostoa. Ja kun ammattimiehet ovat asialla, sujui maston nosto kuin leikiten. Veneen noston kanssa tuli kuitenkin pieni ongelma: paikalle ajettu traileri ei ollutkaan SeijMerille sopiva. Niinpä aikataulu hieman venyi, kun traktorikuski kävi vaihtamassa peräkärryn sopivampaan. Kuitenkin vain tunti aloituksesta ja veneemme oli jo pesupaikalla. Ja kyllä sen vedenalaiset osat olivatkin kunnon pesun tarpeessa. Veneen pohja likaantuu eniten silloin, kun se makaa paikallaan, eikä ole kulussa. Ja meidän SeijMerimmehän makasi mm. yli viikon Liepajassa ja nyt samoin täällä Burgstaakenissa. Pohjapesun jälkeen veneemme siirrettiin sitten alueen viimeiseen nurkkaan vatukkoon, kauas vedestä. Siis emme pystyneetkään pesemään kylkiä ja kantta, kuten olimme suunnitelleet.

Vietimme torstain vastaisen yön vielä veneessä, joka oli trailerilla. Kannelle nouseminen ei ollut helppoa, sillä ensin oli kiivettävä yli 1,5 metriä A-tikkaita, sitten kolme askelmaa uimatikkaita, ja sitten oltiin vasta perän uimatasolla. Siitä sitten peräpartaan yli takalaatikon päälle ja edelleen istuinlaatikon pohjalle. Ja kun vessat ja vesipiste olivat sadan metrin päässä, niin öiset asiointireissut jäivät tyystin väliin.

 

Torstaina sitten pakkasimme loput kamat; mm. lakanat sängyistä, pahvilaatikkoon ja veimme sen postiin. Nyt laatikon paino oli enää reilu 7 kiloa. Takaisin veneelle fillaroituamme pakkasimme polkupyörät, ja kapu hinasi ne kannelle. Sitten enää rallien ja patjojen nosto pystyyn, matkatavarat maahan ja taksia tilaamaan. Taksimatka rautatieasemalle maksoi vain 6,5 €, mutta ei matka pitkäkään ollut, 2,2 km. Sitten paikallisjuna kuljetti meidät mukavasti Fehmarnin sillan yli mantereen puolelle ja Lyypekin Hauptbanhofille. Päärautatieaseman vierellä on linja-autoasema, joten matka bussille nro 32 ei ollut pitkä. Puolen tunnin bussimatkan jälkeen olimmekin jo Transfennican toimistolla.

Pienten muodollisuuksien, mm. maksun jälkeen, saimme kyydin Stena Foresteller -laivalle. Siellä ystävällinen 2. perämies otti passimme, antoi meille hytin avaimen ja kutsui ”pojan” ohjaamaan meidät perille. Onneksi tuo nuori, riski kaveri otti laukkuni kantaakseen, sillä minulta meinasi voimat loppua ihan kokonaan ennen 3. kannelle pääsyä. Matka suuren rahtilaivan autokannelta perästä keulaan oli noin 150 m ja kolmannelle täkille portaita niin monet, että laukkua kantaen matka olisi minulta jäänyt tekemättä. Hytti on suurempi kuin ruotsinlautoilla, mutta yläsänkyyn on paljon hankalampi päästä. Ruokaa on tarjolla kuljettajien messissä kolmasti päivässä ja jääkaapissa voileipätarpeita saatavilla koko ajan. Muuta ajanvietettä täällä ei sitten olekaan…

Lokitiedot

Tuuli
Heikko tuuli, 0-3 m/s
Pilvisyys
Verrattain selkeää
Alueet
Burgstaaken, Lyypekki, Saksa